Satakuusikymmentä

Niin monta palaa on tilkkupeitossa. Ompelukone surisi vielä jouluaattona, mutta sainpas kuitenkin kääräistyä peiton pojalle pukinpussiin!

Lähes puolet paloista on leikelty miehen vanhoista paidoista, jotka olivat rispaantuneet kauluksesta ja hihansuista. Tummemmat palat ovat ostokamaa. Sini-valkoraidallinen kangas (alla olevassa kuvassa keskellä) oli suorastaan pökerryttävää. Ohuet raidat vain vilisivät silmissä leikatessa. Kameran silmäkään ei näytä pitävän kuosista.

Tämä oli ensimmäinen tilkkutyöni ikinä, ja on pakko myöntää, että olen ihan tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ehkä muutama erisävyinen läiskä olisi tuonut peittoon vielä lisäpotkua.

Possut ovat tainneet vilahtaa jossain kuvassa aiemminkin, mutta esitellään nyt nekin tässä. Muutama vuosi sitten näin kaupassa tällaisia söpöläisiä, mutta hinta oli päätä huimaava. Ostin lakanakangasta ja ompelin itse samannäköiset veitikat molemmille lapsille. Sinisempi on nimeltään Löpö, toisella ei liene nimeä.

Hyvää vuoden viimeistä viikonloppua! :)

Sinivalkoista

Koulussa itsenäisyyspäivän aattona tarjotut leivokset olivat lapsen makuun. Kotona piti saada lisää. Nämä on tehty mokkapalataikinasta ilman kaakaota, kuorrutteena valkosuklaa-kermaseosta. Herkullisia ovat!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tilkkuhaaste

Olen aina ihaillut tilkkupeittoja, sillä niissä on jotain kodikasta. Itse en ole koskaan ommellut ainuttakaan tilkkutyötä, mutta päätin toteuttaa haaveeni ja hivenen suuruudenhulluna aloittaa kohtuullisen kokoisesta peitosta...

Tilkkujen leikkaamista varten sain lainaksi pyöröleikkurin ja mitta-alustan, joita ilman tuskin olisin suoriutunut hommasta. Silti leikkaaminen vei yllättävän paljon aikaa. Yritin tehdä mahdollisimman tarkkaa työtä, vaikka tavallisesti leikkelen kankaita vähän miten sattuu ilman kaavoja jne. ;) Tarkkuus kannatti, sillä neliöiden yhdistäminen kulma kulmaa vasten on sujunut vaivattomasti.

Ommeltuani noin kolmasosan paloista täytyy todeta, että pidän hommasta. Mekaaninen työ on helppoa ja rentouttavaa. Tulipa käytettyä ompelukonekin huollossa, kun langankiristin hajosi, ja nyt kone suorastaan kehrää - vailla kolinaa ym. sivuääniä.

Tuli nyt esiteltyä keskeneräinen työ, vaikka tulitikkuaskissa seisoo tällainen elämänviisaus. ;)

En ole pitänyt tilkkupeiton kanssa suurta kiirettä. Tehtailu saa nytkin odottaa, sillä aion tästä mennä ompelemaan verhoja olohuoneeseen. Mainittakoon, että olemme asuneet verhottomassa talossa puolitoista vuotta. Tuttava sanoikin, että mitäpä sitä verhoilla, jos ei ole mitään salattavaa. Mutta on meillä sentään kaihtimet, joiden taakse piiloutua. :)

Lopuksi vielä herkkuja:

Uudessa Kotivinkissä oli toinen toistaan houkuttelevampia reseptejä. Testasin ensin piirakan, jonka pohja on tuhtia suklaakakkutaikinaa, sen päällä suklaa-kerma-siirappikuorrute ja pinnalla vielä karkkeja rocky road -tyyliin. Meillä on tänään siivottu, ja lehti on näköjään tullut laitettua erittäin hyvään talteen, joten kakun nimi jää nyt kertomatta.

Myös tällaisia maukkaita, rapeita ja rasvaisia suklaasiruleipiä olen leiponut. Taikinasta tuli iso määrä kakkusia vähällä vaivalla.

 suklaasiruleipien resepti

Suklaa-aprikoosikakku isälle

Meidän isi tykkää suklaasta. Eri reseptejä muokkaamalla ja yhdistelemällä sain aikaan tällaisen aprikoosivaahtotäytteisen suklaakakun, joka ei ollut liian äitelä niin kuin suklaakakuílla on monesti tapana olla. Kärsivällisyyttä ja aikaa tämän kakun tekeminen vaati, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen. Koristeena olevat suklaasydämet tein itse muoteilla.

Lasten mielestä leivonnaisiin ei pitäisi aina sotkea jotakin kummallista (aprikoositäyte), mutta ei kai nyt aina voi leipoa mokkapaloja! ;)

Lähiaikoina laitan kuvan myös aloittamastani ompeluhaasteesta.

Suklaa-aprikoosikakku

Pohja:

2½ dl vehnäjauhoja

3/4 dl kaakaojauhetta

1½ tl leivinjauhetta

150 g margariinia

2 munaa
1 1/4 dl sokeria

Aprikoositäyte:

1 prk aprikoosinpuolikkaita (säilyke), säästä osa koristelua varten

½ dl sokeria

2 munaa

2 liivatelehteä

150 g voita

Suklaakuorrute:

150 g tummaa suklaata

1½ dl kuohukermaa

30 g huoneenlämpöistä voita

Pohja:
1. Sulata rasva ja anna jäähtyä hieman.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muna-sokerivaahtoon vuorotellen rasvan kanssa.
4. Sekoita taikina tasaiseksi.
5. Kaada taikina leivinpaperin päälle irtopohjavuokaan ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.
6. Anna pohjan jäähtyä.

Täyte:
1. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
2. Soseuta aprikoosit sauvasekoittimella.
3. Pane kattilaan aprikoosisose, sokeri ja munat.
4. Kuumenna miedolla lämmöllä kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen.
5. Lisää liivatteet kiehuvaan seokseen.
6. Jäähdytä seos kylmävesihauteessa kädenlämpöiseksi.
7. Soseuta joukkoon voi sauvasekoittimella.
8. Leikkaa kakkupohja kahteen osaan. Kostuta pohja.
9. Levitä päälle aprikoositäyte. Älä laita pohjan toista osaa päälle vielä.
10. Laita jähmettymään kylmään pariksi tunniksi.

Suklaakuorrutus:
1. Valmista kuorrutus kun aprikoositäyte on jähmettynyt.
2. Paloittele suklaa kulhoon.
3. Lämmitä kerma kiehuvaksi ja kaada suklaan päälle. Sekoittele tasaiseksi.
4. Lisää voi pieninä paloina.
5. Nosta kakkupohjan toinen osa täytteen päälle, kostuta. Kuorruta kakku suklaalla.
6. Anna suklaan jähmettyä ja koristele.

Tältä näyttää kakun sisus, vähän levinneeltä. Sekä täyte että kuorrute olisivat saaneet jähmettyä pitempään, mutta kahvit oli jo keitettynä, joten pakkohan kakku oli saada äkkiä pöytään. ;)

Nuori neuloja

Hämmästykseni oli melkoinen, kun lauantaiaamuna menin herättelemään nuorta neitiä. Hänpä istuikin neuleen kanssa sängyllä, vaikka on aina moittinut neulomista tylsän hidastempoiseksi puuhasteluksi! Lanka oli aamutuimaan hissuksiin valikoitu varastostani, ja sopivat puikotkin olivat löytyneet. Onneksi lanka oli jämäkerä eikä jokin uusi puserolankani. ;)

Vaikka tämä blogi kai periaatteessa on minun käsitöitäni varten, en malttanut olla esittelemättä 12-vuotiaan tekemää kauluria. Varsinkin, kun minulla ei edelleenkään ole omia neuleita esiteltävänä. Tyttö halusi kirjoittaa myös blogitekstin itse minun "suullani", ja pitäähän se toki julkaista:

  

"Tyttö tarvitsi kipeästi uutta kaulahuivia, joten päätti itse tehdä sellaisen. Hän löysikin juuri sopivan värisen lankakerän. Pinkki kaulahuivi valmistuikin nopeasti, sillä sen tekeminen kesti vain kaksi päivää. Lopputulos olikin loistava ja lähes virheetön. :) MOHAIR LANKAA JA KAUPASTA OSTETTUA + PUIKOT VIITOSET TASAN!!!"

:D Lanka on oikeasti Raggia, villan ja nylonin seosta...

Kaulurin omistaja on tosi tyytyväinen tuotokseensa. Ja olen minäkin ylpeä. Apua tarvittiin ainoastaan yhden pudonneen silmukan poimimiseen. Tämä oli lapsen toinen isompi loppuun saatettu neuletyö. Kolme vuotta sitten minä sain lahjaksi hienon pitkän huivin. :)

Olen aivan epätoivoinen käteni kanssa. Se ei vain parane. H-a-r-m-i-t-t-a-a kaikki hukkaan heitetty aika, jonka olisi voinut käyttää neulomiseen. Olen käynyt kahdella lääkärillä, akupunktiossa, hierojalla/fysioterapeutilla sekä vyöhyketerapiassa. Lisäksi olen käyttänyt erilaisia mömmöjä: tulehduskipulääkettä, Voltarenia ja kylmävoidetta. Nyt on testissä kinesioteippi. Tulossa on vielä ainakin kolmas lääkäri ja magneettinappi. Mitä vielä voi tehdä? Huoh.

Tuoli

Tuolinpäällinen on viimein valmis. Taisin aloittaa sen jo elokuulla, mutta matkan varrella ilmenneet motivaatio- ja tekniset ongelmat ovat viivyttäneet loppurutistusta.

Lontoo-kankaan ostin kesällä Kööpenhaminasta, ja se sopii vahvuudeltaan hyvin sisustuskankaaksi. Kääntöpuolelle ostin samantyyppistä yksiväristä beigeä kangasta.

Pehmusteeksi laitoin levyvanua, ja istuinosaan pujotin lisäksi ohuen vaahtomuovilevyn. Levyvanulla vuoratun kankaan ompeleminen pikku koneellani ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin kuvittelin. Ompelus mahtui nipin napin paininjalan alle, ja koneeni suoriutui hädin tuskin reunatikkauksista.

Siksi jouduin välillä muuttamaan suunnitelmaani ja pitämään tuumaustauon. Aioin ensin tikata selkänojan yläosan etu- ja takaosat kiinni toisiinsa kuten alkuperäisessä pehmusteessa oli, mutta siitä koneeni ei olisi selvinnyt. Päädyin lopulta kiinnittämään läpän nauhoilla, vaikka niitä on nyt vähän liian monessa kohdassa.

Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuvat.

 

         

Vanha pehmuste oli aikoinaan kaunis, mutta ohut puuvillakangas oli kahdenkymmenen vuoden aikana likaantunut ja rikkoutunut korjauskelvottomaksi.

Uutisia neulerintamalta:

Pääsin tällä viikolla tapaamaan Annaa, josta Mia on kertonut minulle paljon. Kesällä neuloin Annan suunnitteleman Jüri-puseron, ja oli hauskaa ja mielenkiintoista tutustua tähän tehoneulojaan! En voi kuin ihailla hänen ideoitaan, tuotteliaisuuttaan ja materiaalien tuntemustaan, kuten myös Mian. Mukana tapaamisessa oli myös Anne Lappeenrannasta. Kiitos Mia, kun otit minut mukaan! :)

Keittiöstä:

Viime viikonloppuna juhlittiin sukulaisporukalla kuopuksen synttäreitä. Sankari toivoi, että äiti leipoisi futakakun. Tällainen siitä tuli.

Kakku on tehty samalla prinsessakakun ohjeella kuin keväinen äitienpäiväkakku. Kuvat eivät ole erityisen kauniit. Laitan sen kiireen piikkiin, sillä vieraat odottivat jo kahviaan. Alimmasta kuvasta on kynttiläkin jo nykäisty irti. ;)

Raitapaita

Viime aikoina on pitänyt kovasti kiirettä, mutta tällainen pusero on sentään valmistunut. Mallina on jälleen tytär. Suunnittelin tekeväni pyjaman (niin, jälleen yöasuja...), mutta pidänkin puserosta niin paljon, että ties vaikka kelpuuttaisin sen ihan päiväkäyttöön. Mutta toki vain kotona. Väri ja raidoitus olisivat minulle aivan liian villejä töissä pidettäviksi. ;) Kangas on ihanan pehmeää ja sileää, joten tällä puserolla voisin hyvin rentoutua sohvannurkassa. Katsotaan, tuleeko tummansinisestä trikoosta myöhemmin puserolle yöhousut kaveriksi vaiko ei.

Tässä työssä sentään käytin kaavoja - samoja itse viriteltyjä kuin kesäpyjamassa. Kaulusta vähän pienensin ja hihat tein pitkiksi.

Malli on tosi kiva, ja ompelukin onnistui ihan hyvin. Erityisen tyytyväinen olen hihansuihin ja kaulukseen, joihin leikkasin resorista kaistaleet. Olen aina aiemmin käyttänyt valmiita nauhoja.

Saapa nähdä, kuinka kauan vielä menee ennen kuin voin taas esitellä neuleita. Käsi on jo vähän parempi, mutta kunnossa se ei ole missään tapauksessa. Olen silloin tällöin neulonut sukkaa muutama kerros kerrallaan, ja käsi äityy siitä aina uudelleen huonommaksi. En vain enää malta olla tarttumatta puikkoihin välillä edes hetkeksi, vaikka vaiva ei sillä tavoin parane. Olen neulonut nuo muutamat kerrokset salaa ollessani yksin kotona, sillä tuntuu kuin olisin pahanteossa aina kun otan puikot esille. Se hyöty tästä käsiongelmasta sentään on ollut, että mies on oppinut silittämään aika näppärästi! ;)

Torstaina vietetty kansallinen korvapuustipäivä tuli meille vasta tänään. Pitkästä aikaa kunnon rehtiä pullaa!

Mmm... macaroons

                                                                 Macaroons-resepti

Valmista ja vähän äkkiä

Pojalle valmistui supersimppeli pyjama, jolla tarkenee talviöinäkin, vaikka peitto luiskahtaisi pois päältä. Samantyyppisiä olen tehnyt jo monena vuonna aina edellisen jäätyä pieneksi. Olen iät kaiket kutsunut kangasta plyysiksi, mutta tarkistin nimityksen kangaskaupan kuitista, ja siinäpä lukikin samettitrikoo. Google ja minä emme kumpikaan tiedä, mitä eroa näillä kankailla on. ;)

Mietin tuossa ommellessani, että pedantti luoteeni ikään kuin katoaa jonnekin ompelutouhuissa. Tämänkin (kalliin) kankaan leikkasin ilman kaavoja toisen puseron/housujen linjoja noudatellen, nuppineuloista ei tässä vaiheessa tietoakaan. Liian pitkältä näyttävistä hihoista pätkäisin vielä palat pois ennen resorien kiinnittämistä. Myöskään ompelujäljen kanssa en ole turhan tarkka. En erityisemmin nauti ompelusta, joten taitaa olla niin, että tärkeintä on vain saada nopeasti valmiiksi vaate, joka välttää kotioloissa. ;) Tästä yöpuserosta olisin kuitenkin halunnut korjata kauluksen, joka on liian korkea ja lerputtaa pikkuisen, mutta poika tahtoo sen juuri tällaisena. Olkoon siis.

Pikaisesti valmistui myös tämä kakku.

Leivontahyllystä tarttui taannoin matkaan pussillinen suklaamousseaineksia, ja niistä syntyi helpolla suklainen sunnuntaikakku. Onhan noissa jauhemousseissa aika teollinen maku, mutta ovat ne kyllä vaivattomia. Maitoa kulhoon, pussiainekset perään ja yleiskone päälle. Tässä kakussa pohja on suklaakakkutaikinaa. Hyvin kelpasi perheelle.

Suklaamoussekakun resepti

Mukavaa viikonalkua! :)

Inventaario

Käsityösaralla ei ole tullut mitään valmista viikkokausiin, syynä edelleen oikutteleva ranne. Olin jo melkein mielessäni heittänyt hyvästit neuleharrastukselleni, kunnes muutama päivä sitten kävin asiantuntevalla fysioterapeutti-hierojalla. Jo kertakäynnillä tapahtui kädessä sellainen muutos, että alan taas uskoa voivani neuloa vielä joskus. Tästä innostuneena kävin lankojeni kimppuun ja luetteloin Ravelryyn kaikki täysinäiset kerät. Ilmeni, että minulla on neulomatonta lankaa täysissä kerissä noin 5800 grammaa tai 17700 metriä. Lisäksi on paljon vajaita keriä, vaikka lahjoitin niitä juuri pois yhden muovikassillisen. Löytyipä laatikon pohjalta myös pari ikivanhaa päättelyä vaille valmista tekelettä, joista en yhtään tykkää. Molemmat olen purkanut jo aiemmin kertaalleen.


Täydet kerät ryhmäkuvassa.

Levitin kaikki lankapussit ja -laatikot, ja järjestelin kerät siististi läpinäkyviin muovilaatikoihin. Yhteen sukkalangat, toiseen puserolangat, kolmanteen puuvillalangat ja neljänteen kaikki muut. Ainakaan sukkalangoista ei tule hetkeen pulaa - varsinkaan, kun ei voi neuloa. ;)

Mielenkiinnosta levittelin myös kaikki jämäkerät. Lohduttavaa on, että niitä on reilusti vähemmän kuin täysiä keriä.


Vajaat kerät

Ompelemani tuolinpäällinen on loppusuoralla. Valmistumista viivästyttää innostuksen puute sekä käsinompeluvaihe, jota en aio tässä terveydellisessä tilanteessa tehdä. Ehtiihän tuon.

Mutta olen sentään leiponut jotain:

Nämä muhkeat täytekeksit maistuivat hurjan hyviltä, suosittelen kokeilemaan! Helppo ohje löytyi jälleen kerran Kotivinkistä. Kekseistä tuli ihanan pehmeitä ja suklaisia muttei kuitenkaan liian makeita. Makua voi helposti muunnella erilaisilla täytteillä.

Whoopies

á la Kotivinkki

n. 50 keksipohjaa eli 25 valmista whoopieta

Keksitaikina:

2 1/4 dl sokeria
125 g huoneenlämpöistä voita

2 munaa
4 dl vehnäjauhoja

5 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 prk kermaviiliä (200 g)

Täyte:

Kotivinkin ohjeessa on täytteenä 200 g maustettua (vanilja)rahkaa, mutta itse vaahdotin purkin kermaa ja sekoitin joukkoon Wiener Nougat crushia.

1. Vatkaa sokeri ja voi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat koko ajan sekoittaen.
2. Yhdistä kuivat aineet. Lisää ne taikinaan kermaviilin kanssa. Sekoita tasaiseksi.
3. Lusikoi taikina pursotinpussiin. Pursota taikinasta halkaisijaltaan noin 3 sentin nokareita leivinpaperilla vuoratuille uunipelleille. Jätä nokareiden väliin reilusti tilaa.
4. Paista pelti kerrallaan 175-asteisen uunin keskitasolla 15 minuuttia. Anna jäähtyä. Lusikoi kahden keksin väliin nokare täytettä.

Kapuloita rattaissa

 Olen keksinyt tälle matkamuistokankaalle käyttöä.

Kankaalla on tarkoitus päällystää jo vähän elämää nähnyt tuoli. Homma olisi ollut valmis jo ajat sitten, jos levyvanua olisi ollut tarpeeksi. Sen loppumisajankohta oli tietenkin lauantai-iltapäivä (jo yli viikko sitten), ja kun taas pääsin kangaskauppaan, vanu oli sieltäkin loppu. Tässä sitä siis odotellaan kangaskaupan kuormaa.

Tuoli parka.

Eikös kaipaakin jo uutta päällistä?

Täytyy sanoa, että turhauttaa istuskella kotona toimetonna. Suhtauduin aluksi liian kevyesti jännetupentulehdukseen, eikä se ole vieläkään lähellekään parantunut. Olen tainnut potea sitä jo ainakin viisi viikkoa. Haluaisin niin kovasti taas neuloa! Vanulastia odotellessa voisi tietysti aloittaa jonkun uuden ompelutyön, mutta viisasta ei sekään ole, sillä myös leikkaaminen (samoin kun tämä konekirjoitus) sattuu.

Nimipäivälapsen kunniaksi leivoin tässä joku aika sitten suklaakeksejä. Resursseja ei nyt riittänyt sen kummempaan, vaikka merkkipäivän kunniaksi olisi tietysti voinut kakunkin pyöräyttää. Näpsäkkä ohje löytyi Kinuskikissan sivuilta nimellä Pehmeät suklaakeksit. Ihan hyviä kekseistä tuli, mutta suolaa oli kyllä minusta ohjeessa liikaa (1 tl).

Vaatetta tosi tarpeeseen

Olen varsinainen vilukissa, mutta kesällä sentään tarkenen nukkua t-paidassa ja shortseissa. Omistan kaksi kesäpyjamaa, ja uskokaa tai älkää, molemmat ovat peräisin teinivuosiltani - siis yli 20 vuoden takaa! Voitte ehkä kuvitella, miltä ne näyttävät!

Nyt katsoin aiheelliseksi päivittää vaatevarastoani tulevia kesiä varten. Kangaskauppaan ei tarvinnut lähteä, sillä olen joskus hamstrannut ison pussillisen pehmeitä vauvatrikoita palaosastolta. Kun vauvoja ei kerran ole tulossa, on kai sama pehmoilla trikoissa itse. ;)

Valikoima ruutua, raitaa ja kukkaa.

Yöshortseihin löytyi kelpo peruskaava Suuresta Käsityöstä 5-6/2012. Lahkeet leikkasin vähän lyhyemmiksi, sillä kaavassa ne ulottuvat polven alapuolelle.

Puseron kaavat piirsin käyttäen mallina vanhaa, mukavaa äitiys-t-paitaa.

Yöasun ompelu olikin lastenleikkiä patakintaisiin verrattuna. Jopa kauluksen trikoinen vinonauha asettui siististi paikalleen, kun tällä kertaa siksakkasin nauhan reunastaan kiinni ennen varsinaista ompelua.



Pyjamaa mallaamassa tyttöni.

Taitavalle ompelijalle tällainen puku tuskin on mikään juttu, mutta minunlaiseni ruppuräätäli on tosi iloinen jokaisen pienenkin edes jollainlailla onnistuneen ompelutyön jälkeen. Ja tärkeintä on tietysti kiva kangas! :-)

 

Neulomista on edelleen pakko välttää, vaikka tiukkaa se tekee. Sormet syyhyävät lankojen kimppuun, ja viimeisten lomapäivien kuluttaminen jonninjoutavuuksiin tuntuu suorastaan tuhlaukselta!

                                                                   *          *          *

Minttusuklaaleivonnaisia on viime aikoina valmistunut montaa sorttia, ja sellaista tuli nytkin. Pätkiskahvikakun resepti on oma tuunaukseni Hellapoliisin Minnion minttukakusta.

Pätkiskahvikakku

200 g voita

2½ dl sokeria

3 munaa

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 pss Pätkis Mini Bites -paloja muruna

1 dl kevytkermaa

1. Vaahdota voi ja sokeri.

2. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.

3. Lisää jauhot ja leivinjauhe.

4. Lisää pieneksi pilkotut Pätkikset ja kerma.

5. Paista 175 asteessa noin tunti.

Ja vielä niistä vihaisen äidin patakintaista sen verran, että ne ovat olleet kyllä kaiken vaivan arvoiset. Hauska kangas piristää kummasti keittiöhommia! :)