Mango-kookoskakku & sukat

Mango on hyvää ja kookoksestakin tykkään, joten päätin testata uuden Kotivinkin mango-kookoskakkureseptiä. Taikina valmistui todella helposti ja nopeasti ilman vatkainta. Ensin sekoitettiin kuivat aineet, ja niihin lisättiin mangosose, öljy ja munat.



Hupsista, kuva kiepsahti nurin päin. Kakku ei maistunut niin hyvältä kuin odotin raaka-aineiden ja runsaan sokerimäärän perusteella mutta oli kuitenkin ihan ok. Käytin öljynä kylmäpuristettua rypsiöljyä, jonka maku puski hiukan liikaa muiden makujen yli. Voilla olisi varmasti tullut parempaa. Resepti ilmestynee myöhemmin lehden nettisivuille.

Kuvien latautumista odotellessani neuloin valmiiksi nämä farkunsiniset sukat, joista ensimmäinen syntyi huolimattomuuteni seurauksena. Tennarisukkia tehdessäni unohdin neuloa nauhoituksen alle joustinneuletta, ja huomasin virheen vasta kun sukka oli kärkikavennuksia vaille valmis. En viitsinyt ryhtyä purkamaan, vaan hain kaupasta lisää Nalle-lankaa ja päätin tehdä tälle perussukalle parin.

Kierrätystä osa II

Tämä vanha collegepusero on pyörinyt nurkissa pitkään. Aluksi käytin sitä itse, sitten tyttö, ja onpa se käväissyt pariin otteeseen kirpparin pöydälläkin kelpaamatta kenellekään. Materiaali on pehmeää ja hyvänlaatuista, joten en ole raaskinut viedä puseroa keräyslaatikkoon. Päätin kokeilla, saisiko siitä jonkinlaisen vermeen pojalle, vaikka sitten vain kotipuseroksi.

Pusero olikin niin pientä kokoa, että pääsin helpolla. Pätkäisin hihoista viitisen senttiä pois ja kursin kauluksen tiukemmaksi resorinpalan avulla, jolloin hartioitakaan ei tarvinnut kaventaa.

Tässä valmis kierrätyspusero pojan yllä. Kaulus ei oikein täydellisesti miellyttänyt vaatteen saajaa, ja totta onkin, että vanha v-aukko laskeutuu todella syvälle. Etevämpi ompelija olisi varmasti keksinyt paremman ratkaisun ongelmaan. Mutta yhtä kaikki, pusero jäi sovituksen jälkeen päälle. Sillä nukutiin yö, ja aamullakin kieltäydyttiin vaihtamasta puseroa. Se siis todellakin tuntuu mukavalta päällä ja kelpaa ainakin kotona pidettäväksi - vaikka sitten yötä päivää.

Kierrätystä

Collegehousuprojekti on ollut kesken pitkään. Jo syksyllä leikkasin omista vanhoista (kiristävistä!) jumppahousuistani kovan vyötäröresorin irti ja lahkeet lyhyemmiksi. Silloin riitti intoa vain uuden vyötäröresorin ompelemiseen, ja sen jälkeen housut ovatkin lojuneet milloin missäkin kasassa. Tänään iski inspiraatio, ja leikkasin ja kiinnitin resorit myös lahkeensuihin. Projektin valmiiksi saattamiseen meni kokonaiset kymmenen minuuttia! Näin valmistuivat college- tai yöhousut 8-vuotiaalle pojalle todella vähällä vaivalla. Ja vielä ekologisesti. Tässä lopputulos asiakkaan yllä:
 

Olen ollut tänään muutenkin kierrätyshenkinen. Parsin myös näiden villasukkien auenneet kantapäät.
 

En millään muista, mitä lankaa nämä sukat ovat, enkä löytänyt yhtään vyötettäkään. Joka tapauksessa lanka on aivan ihanan pehmeää ja värit kauniita. Olen neulonut samasta langasta useita erivärisiä sukkia, vaikka ne eivät ole kovin kestäviä.

Neulepähkäilyä

Neulomisharrastukseni on vähän uinuvassa tilassa, sillä olen viime aikoina lähinnä mietiskellyt. Ostin joulun jälkeen näitä ihania Tinde-lankoja, ja löysin mielestäni kivan mallinkin. Tosin minulla on tietenkin taas aivan eri lankaa kuin mallissa! Tein kohtuullisen kokoisen mallitilkun ja laskin silmukkamäärän huolellisesti, mutta kainaloihin asti edennyt työ ei vain miellytä. Malli on liian leveä alhaalta ja taitaa se olla vähän väljä muutenkin. Erikoisinta on, että helman joustinneuleen jälkeen  mallissa käsketään kaventaa 174 silmukasta 148 silmukkaan. Tästä seuraa näköjään se, että joustinneule jää kuprulle takapuolen päälle, mikä ei tietenkään ole kovin toivottavaa. Myöskään kavennukset eivät oikein onnistuneet, vaan helmasta tuli kummallisen suippo ja se saa lantionseudun näyttämään leveältä.

Mietin vakavasti työn purkamista, mikäli se vain onnistuu. Lanka on sen verran villavaa, että silmukat takertuvat helposti purettaessa.

Aloitin joka tapauksessa jo uuden resorin uudesta lankakerästä huomattavasti pienemmällä silmukkamäärällä. Täytyy katsoa miltä se alkaa näyttää, kunhan pääsen pidemmälle. Turha kai alkuperäistä työtä on jatkaa, kun tietää jo tässä vaiheessa, että valmis neule jää lojumaan kaapin perälle.

Kostea suklaakakku

Tänään viimein leivottiin lapsen kanssa "mutakakkua", jota on pyydetty melkein joka päivä viimeisen parin viikon aikana. Ohje on tosi helppo, ja olemme tehneet tätä niin monta kertaa, että 8-vuotias taitaa kohta suoriutua itse koko hommasta.

Näin se käy:

Huolellinen vatkaus on kaiken a ja o.

Vielä parhaat palat päälle.

Ja voilá! Uunista ulos.

Tämä kullanarvoinen resepti on peräisin Kotivinkistä 7/2011:

100 g voita

2 munaa

2 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

2½ dl vehnäjauhoja

4 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

(50 g tummaa suklaata)

1. Sulata voi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon lämmin voisula.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita varovasti tasaiseksi. Kaada taikina voidetuun ja jauhotettuun vuokaan (halk. 24 cm).
3. Paloittele suklaa sormenpään kokoisiksi paloiksi ja painele taikinaan. Kypsennä kakkua 150 asteessa uunin keskitasolla n. 30 minuuttia.

Foccaccia

Sosekeiton kyytipojaksi leipaisin ensimmäisen foccacciani. Taikinaan laitoin:

3 dl vettä

n. 1/3 pkt hiivaa

tilkka hunajaa

1 tl suolaa

pari rkl oliiviöljyä

hiivaleipäjauhoja

vehnäjauhoja

Hiivataikinaan tulee nakeltua aineksia vähän näppituntumalla. Alustuksen jälkeen taikina sai ensin kohota kulhossa reilut puolisen tuntia. Sitten kaulin, voitelin seesamöljyllä, ripottelin pinnalle merisuolaa ja kohotin vielä parikymmentä minuuttia. Paistoin foccaccian 175 asteessa vajaat 20 minuuttia.

Merisuolarakeet pinnalla todella kruunasivat maun. Teen toistekin!

Pullaa

Viikonloppuna leivoin pullaa. Tarkoitus oli tehdä suklaapuusteja, joiden reseptin löysin lehdestä. Keittelin, jäähdytin ja vispasin suklaasörsselin huolellisesti, mutta se ei millään suostunut pysymään taikinarullien sisällä vaan tursusi ulos leivinalustalle. Parin yrityksen jälkeen luovutin ja pyörittelin lopusta taikinasta tavallisia  pikkupullia. Valmiit suklaapuustini olivat sen näköisiä, että niistä ei tullut otettua kuvaa... Jäljelle jäänyt suklaavaahto kelpasi kuitenkin perheelle jälkiruoaksi.

Suklaasörsseli jäähtymässä ennen vispaamista.



Suuret suklaakeksit

No niin... Lapsi meni edellisen blogitekstin linkistä Yhteishyvän sivuille ja löysi sieltä vahingossa suurten valkosuklaakeksien reseptin. Sitten minut sananmukaisesti kiskottiin keittiöön leipomahommiin! Oikein ei olisi enää huvittanut, kun olin jo yhden kakkusen paistellut tälle päivälle, mutta en voinut vastustaa kauniita aneluja ja valtaisaa intoa...

Keksit valmistuivat kuitenkin nopeasti yhteisvoimin ja olivatkin tosiaan huippuhyviä! Valkosuklaata meillä ei ollut, joten murustelimme taikinaan tumman suklaan loput ja Fazerin sinistä jatkeeksi. Taikinakakkarat lapioitiin pellille hiukan liian lähekkäin, mutta saatiinpahan sitten vähän isompia keksejä!

Näistä tuli herkullisimpia keksejä, joita meillä on koskaan leivottu!

Tässä jälleen linkki ja vielä resepti suoraan:

http://www.yhteishyva-ruoka.fi/reseptit/leivonnaiset_q_/fi_FI/suuret_valkosuklaakeksit/

10 kappaletta

125 g margariinia

1 dl fariinisokeria

0,75 dl sokeria

1 muna

2,5 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

100 g valkoista suklaata

1 dl hasselpähkinöitä

Vaahdota pehmeä rasva ja fariinisokeri sekä sokeri sähkövatkaimella. Lisää kananmuna. Vaahdota. Paloittele suklaa veitsellä kuutioiksi. Rouhi pähkinät. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Nosta keksitaikina lusikalla pellille ja taputtele pyöreiksi kekseiksi. Voit käyttää hieman jauhoa käsissä ja taputella keksit litteämmiksi. Jos teet pieniä keksejä, lusikoi pellille ja jätä taikina kasoiksi. Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia.

Kahden värin browniet

Vierasta odotellessa leivoin suklaisia brownieita, joiden päälle tuli tuorejuustokerros. Puolitin reseptin, koska tuorejuustoa oli jääkaapissa vain yksi purkki. Hyvin näytti taikina riittävän pyöreään kakkuvuokaan. Kakku on todella tuhtia tavaraa, joten siitä kannattaa leikata pieniä palasia. Resepti on Yhteishyvän ruokaliitteestä 5/11.

Tässä osoite, josta ohje löytyy:
http://www.yhteishyva-ruoka.fi/reseptit/toukokuu_2011/fi_FI/kahden_varin_browniet/

Omenakääretorttu

Eilen tein pitkästä aikaa kääretorttua. Oiva tapa käyttää pakastimessa lojuvat omenahillot! Tässä on välissä omenahillon lisäksi vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa.

Uudenvuodenkakku

Puffet-jäätelön innoittamana tein kakun, jonka pohja ja päällinen ovat pikkuleipätaikinaa ja välissä jäädytetty juustokakkutäyte. Koristetarpeet olivat vähissä eikä kakku ole ulkonäöllisesti mikään mestariteos, mutta maistui kyllä!

Tekemisessä oli monta vaihetta, mutta kaikki vaiheet olivat melko yksinkertaisia ja nopeita. Sekä pikkuleipätaikinan että täytteen jäähtymiseen tosin kului monta tuntia.

Pikkuleipätaikina:

1 dl tummaa siirappia
1 dl sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
125 g voita tai margariinia
1 muna
4½ dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa

Kiehauta siirappi, sokerit ja kaakao. Lisää rasva paloina ja sekoita, kunnes se on sulanut. Anna jäähtyä haaleaksi. Sekoita sooda jauhoihin. Lisää siirappiliemeen ensin muna ja sitten jauhoseos. Sekoita huolellisesti. Peitä taikina ja anna kovettua jääkaapissa useita tunteja, mieluiten yön yli.

Kauli kylmästä taikinasta kaksi levyä ja paista 200 asteessa 6-10 minuuttia. Leikkaa lämpimistä levyistä vuoan muotoiset palat ja anna jäähtyä. Lopusta taikinasta voi tehdä pipareita.

Juustokakkutäyte:

3 munaa
80-100 g kevytsulatejuustoa
1 dl sokeria
3 dl kermaa

Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vatkaa keltuaiset, sulatejuusto ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset toisessa kulhossa puhtailla vatkaimilla kovaksi vaahdoksi. Vaahdota kerma. Sekoita varovasti kaikki vaahdot yhteen.

Kokoa kakku. Laita irtopohjavuoan pohjalle toinen pikkuleipälevy. Kaada päälle täyte ja aseta toinen levy täytteen päälle. Laita kakku jäätymään pakastimeen useaksi tunniksi. Koristele juuri ennen tarjoilua. Taikinalevyyn voi myös leikata kuvioita ennen uuniin laittamista, jolloin täyte näkyy rei´istä.

Kehittelyn tarvetta:
Pikkuleipätaikina oli kylmänä melko kovaa, joten leikkaaminen oli haasteellista mutta onnistui kuitenkin terävällä veitsellä. Ensi kerralla kokeilen kostuttaa pintaa hieman ennen tarjoilua. Tässä käytin koristelussa tomusokeria ja kaapista löytyneiden cocktailkirsikoiden jämät, mutta koristeluun voi todellakin satsata enemmän!