perjantai 19. lokakuuta 2012

Tuoli


Tuolinpäällinen on viimein valmis. Taisin aloittaa sen jo elokuulla, mutta matkan varrella ilmenneet motivaatio- ja tekniset ongelmat ovat viivyttäneet loppurutistusta.


Lontoo-kankaan ostin kesällä Kööpenhaminasta, ja se sopii vahvuudeltaan hyvin sisustuskankaaksi. Kääntöpuolelle ostin samantyyppistä yksiväristä beigeä kangasta.


Pehmusteeksi laitoin levyvanua, ja istuinosaan pujotin lisäksi ohuen vaahtomuovilevyn. Levyvanulla vuoratun kankaan ompeleminen pikku koneellani ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin kuvittelin. Ompelus mahtui nipin napin paininjalan alle, ja koneeni suoriutui hädin tuskin reunatikkauksista.


Siksi jouduin välillä muuttamaan suunnitelmaani ja pitämään tuumaustauon. Aioin ensin tikata selkänojan yläosan etu- ja takaosat kiinni toisiinsa kuten alkuperäisessä pehmusteessa oli, mutta siitä koneeni ei olisi selvinnyt. Päädyin lopulta kiinnittämään läpän nauhoilla, vaikka niitä on nyt vähän liian monessa kohdassa.


Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuvat.
 
         

Vanha pehmuste oli aikoinaan kaunis, mutta ohut puuvillakangas oli kahdenkymmenen vuoden aikana likaantunut ja rikkoutunut korjauskelvottomaksi.

Uutisia neulerintamalta:

Pääsin tällä viikolla tapaamaan Annaa, josta Mia on kertonut minulle paljon. Kesällä neuloin Annan suunnitteleman Jüri-puseron, ja oli hauskaa ja mielenkiintoista tutustua tähän tehoneulojaan! En voi kuin ihailla hänen ideoitaan, tuotteliaisuuttaan ja materiaalien tuntemustaan, kuten myös Mian. Mukana tapaamisessa oli myös Anne Lappeenrannasta. Kiitos Mia, kun otit minut mukaan! :)

Keittiöstä:


Viime viikonloppuna juhlittiin sukulaisporukalla kuopuksen synttäreitä. Sankari toivoi, että äiti leipoisi futakakun. Tällainen siitä tuli.


Kakku on tehty samalla prinsessakakun ohjeella kuin keväinen äitienpäiväkakku. Kuvat eivät ole erityisen kauniit. Laitan sen kiireen piikkiin, sillä vieraat odottivat jo kahviaan. Alimmasta kuvasta on kynttiläkin jo nykäisty irti. ;)


lauantai 6. lokakuuta 2012

Raitapaita



Viime aikoina on pitänyt kovasti kiirettä, mutta tällainen pusero on sentään valmistunut. Mallina on jälleen tytär. Suunnittelin tekeväni pyjaman (niin, jälleen yöasuja...), mutta pidänkin puserosta niin paljon, että ties vaikka kelpuuttaisin sen ihan päiväkäyttöön. Mutta toki vain kotona. Väri ja raidoitus olisivat minulle aivan liian villejä töissä pidettäviksi. ;) Kangas on ihanan pehmeää ja sileää, joten tällä puserolla voisin hyvin rentoutua sohvannurkassa. Katsotaan, tuleeko tummansinisestä trikoosta myöhemmin puserolle yöhousut kaveriksi vaiko ei.


Tässä työssä sentään käytin kaavoja - samoja itse viriteltyjä kuin kesäpyjamassa. Kaulusta vähän pienensin ja hihat tein pitkiksi.


Malli on tosi kiva, ja ompelukin onnistui ihan hyvin. Erityisen tyytyväinen olen hihansuihin ja kaulukseen, joihin leikkasin resorista kaistaleet. Olen aina aiemmin käyttänyt valmiita nauhoja.


Saapa nähdä, kuinka kauan vielä menee ennen kuin voin taas esitellä neuleita. Käsi on jo vähän parempi, mutta kunnossa se ei ole missään tapauksessa. Olen silloin tällöin neulonut sukkaa muutama kerros kerrallaan, ja käsi äityy siitä aina uudelleen huonommaksi. En vain enää malta olla tarttumatta puikkoihin välillä edes hetkeksi, vaikka vaiva ei sillä tavoin parane. Olen neulonut nuo muutamat kerrokset salaa ollessani yksin kotona, sillä tuntuu kuin olisin pahanteossa aina kun otan puikot esille. Se hyöty tästä käsiongelmasta sentään on ollut, että mies on oppinut silittämään aika näppärästi! ;)

Torstaina vietetty kansallinen korvapuustipäivä tuli meille vasta tänään. Pitkästä aikaa kunnon rehtiä pullaa!