Tilkkuhaaste

Olen aina ihaillut tilkkupeittoja, sillä niissä on jotain kodikasta. Itse en ole koskaan ommellut ainuttakaan tilkkutyötä, mutta päätin toteuttaa haaveeni ja hivenen suuruudenhulluna aloittaa kohtuullisen kokoisesta peitosta...

Tilkkujen leikkaamista varten sain lainaksi pyöröleikkurin ja mitta-alustan, joita ilman tuskin olisin suoriutunut hommasta. Silti leikkaaminen vei yllättävän paljon aikaa. Yritin tehdä mahdollisimman tarkkaa työtä, vaikka tavallisesti leikkelen kankaita vähän miten sattuu ilman kaavoja jne. ;) Tarkkuus kannatti, sillä neliöiden yhdistäminen kulma kulmaa vasten on sujunut vaivattomasti.

Ommeltuani noin kolmasosan paloista täytyy todeta, että pidän hommasta. Mekaaninen työ on helppoa ja rentouttavaa. Tulipa käytettyä ompelukonekin huollossa, kun langankiristin hajosi, ja nyt kone suorastaan kehrää - vailla kolinaa ym. sivuääniä.

Tuli nyt esiteltyä keskeneräinen työ, vaikka tulitikkuaskissa seisoo tällainen elämänviisaus. ;)

En ole pitänyt tilkkupeiton kanssa suurta kiirettä. Tehtailu saa nytkin odottaa, sillä aion tästä mennä ompelemaan verhoja olohuoneeseen. Mainittakoon, että olemme asuneet verhottomassa talossa puolitoista vuotta. Tuttava sanoikin, että mitäpä sitä verhoilla, jos ei ole mitään salattavaa. Mutta on meillä sentään kaihtimet, joiden taakse piiloutua. :)

Lopuksi vielä herkkuja:

Uudessa Kotivinkissä oli toinen toistaan houkuttelevampia reseptejä. Testasin ensin piirakan, jonka pohja on tuhtia suklaakakkutaikinaa, sen päällä suklaa-kerma-siirappikuorrute ja pinnalla vielä karkkeja rocky road -tyyliin. Meillä on tänään siivottu, ja lehti on näköjään tullut laitettua erittäin hyvään talteen, joten kakun nimi jää nyt kertomatta.

Myös tällaisia maukkaita, rapeita ja rasvaisia suklaasiruleipiä olen leiponut. Taikinasta tuli iso määrä kakkusia vähällä vaivalla.

 suklaasiruleipien resepti

Suklaa-aprikoosikakku isälle

Meidän isi tykkää suklaasta. Eri reseptejä muokkaamalla ja yhdistelemällä sain aikaan tällaisen aprikoosivaahtotäytteisen suklaakakun, joka ei ollut liian äitelä niin kuin suklaakakuílla on monesti tapana olla. Kärsivällisyyttä ja aikaa tämän kakun tekeminen vaati, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen. Koristeena olevat suklaasydämet tein itse muoteilla.

Lasten mielestä leivonnaisiin ei pitäisi aina sotkea jotakin kummallista (aprikoositäyte), mutta ei kai nyt aina voi leipoa mokkapaloja! ;)

Lähiaikoina laitan kuvan myös aloittamastani ompeluhaasteesta.

Suklaa-aprikoosikakku

Pohja:

2½ dl vehnäjauhoja

3/4 dl kaakaojauhetta

1½ tl leivinjauhetta

150 g margariinia

2 munaa
1 1/4 dl sokeria

Aprikoositäyte:

1 prk aprikoosinpuolikkaita (säilyke), säästä osa koristelua varten

½ dl sokeria

2 munaa

2 liivatelehteä

150 g voita

Suklaakuorrute:

150 g tummaa suklaata

1½ dl kuohukermaa

30 g huoneenlämpöistä voita

Pohja:
1. Sulata rasva ja anna jäähtyä hieman.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muna-sokerivaahtoon vuorotellen rasvan kanssa.
4. Sekoita taikina tasaiseksi.
5. Kaada taikina leivinpaperin päälle irtopohjavuokaan ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.
6. Anna pohjan jäähtyä.

Täyte:
1. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
2. Soseuta aprikoosit sauvasekoittimella.
3. Pane kattilaan aprikoosisose, sokeri ja munat.
4. Kuumenna miedolla lämmöllä kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen.
5. Lisää liivatteet kiehuvaan seokseen.
6. Jäähdytä seos kylmävesihauteessa kädenlämpöiseksi.
7. Soseuta joukkoon voi sauvasekoittimella.
8. Leikkaa kakkupohja kahteen osaan. Kostuta pohja.
9. Levitä päälle aprikoositäyte. Älä laita pohjan toista osaa päälle vielä.
10. Laita jähmettymään kylmään pariksi tunniksi.

Suklaakuorrutus:
1. Valmista kuorrutus kun aprikoositäyte on jähmettynyt.
2. Paloittele suklaa kulhoon.
3. Lämmitä kerma kiehuvaksi ja kaada suklaan päälle. Sekoittele tasaiseksi.
4. Lisää voi pieninä paloina.
5. Nosta kakkupohjan toinen osa täytteen päälle, kostuta. Kuorruta kakku suklaalla.
6. Anna suklaan jähmettyä ja koristele.

Tältä näyttää kakun sisus, vähän levinneeltä. Sekä täyte että kuorrute olisivat saaneet jähmettyä pitempään, mutta kahvit oli jo keitettynä, joten pakkohan kakku oli saada äkkiä pöytään. ;)

Nuori neuloja

Hämmästykseni oli melkoinen, kun lauantaiaamuna menin herättelemään nuorta neitiä. Hänpä istuikin neuleen kanssa sängyllä, vaikka on aina moittinut neulomista tylsän hidastempoiseksi puuhasteluksi! Lanka oli aamutuimaan hissuksiin valikoitu varastostani, ja sopivat puikotkin olivat löytyneet. Onneksi lanka oli jämäkerä eikä jokin uusi puserolankani. ;)

Vaikka tämä blogi kai periaatteessa on minun käsitöitäni varten, en malttanut olla esittelemättä 12-vuotiaan tekemää kauluria. Varsinkin, kun minulla ei edelleenkään ole omia neuleita esiteltävänä. Tyttö halusi kirjoittaa myös blogitekstin itse minun "suullani", ja pitäähän se toki julkaista:

  

"Tyttö tarvitsi kipeästi uutta kaulahuivia, joten päätti itse tehdä sellaisen. Hän löysikin juuri sopivan värisen lankakerän. Pinkki kaulahuivi valmistuikin nopeasti, sillä sen tekeminen kesti vain kaksi päivää. Lopputulos olikin loistava ja lähes virheetön. :) MOHAIR LANKAA JA KAUPASTA OSTETTUA + PUIKOT VIITOSET TASAN!!!"

:D Lanka on oikeasti Raggia, villan ja nylonin seosta...

Kaulurin omistaja on tosi tyytyväinen tuotokseensa. Ja olen minäkin ylpeä. Apua tarvittiin ainoastaan yhden pudonneen silmukan poimimiseen. Tämä oli lapsen toinen isompi loppuun saatettu neuletyö. Kolme vuotta sitten minä sain lahjaksi hienon pitkän huivin. :)

Olen aivan epätoivoinen käteni kanssa. Se ei vain parane. H-a-r-m-i-t-t-a-a kaikki hukkaan heitetty aika, jonka olisi voinut käyttää neulomiseen. Olen käynyt kahdella lääkärillä, akupunktiossa, hierojalla/fysioterapeutilla sekä vyöhyketerapiassa. Lisäksi olen käyttänyt erilaisia mömmöjä: tulehduskipulääkettä, Voltarenia ja kylmävoidetta. Nyt on testissä kinesioteippi. Tulossa on vielä ainakin kolmas lääkäri ja magneettinappi. Mitä vielä voi tehdä? Huoh.